Olen kirjoittanut tämän blogitekstin itselleni 17.8.2014. Sain idean siitä, kun itse seitsemännellä luokalla kirjoitimme opon tunnilla itsellemme kirjeen, jonka saimme sitten avata, kun oli aika lopettaa yhdeksäs luokka. Muistan, miten olin jakanut kirjeeseen niin ihastuksia kuin tuntemuksia koulusta sekä elämästä ylipäätään. Päätin tehdä saman nyt; toki tuntemukset ja ajatusmaailma ovat muuttuneet, mutta tämän tehtävän perusidea ei.
Tällä hetkellä odottelen pelosekaisin tuntein oikeastaan kaikkea. Edessä on muutto, uusi koulu ja uusi ympäristö. Stressaan tällä hetkellä kovasti sitä, miten ikinä tulen onnistumaan oppimaan bussikäyttäytymisen tai sen, että millä pysäkillä jään pois. Sinähän sen varmaan osaatkin jo hyvin? Toivottavasti ainakin! En halua, että stressaat enempää kuin on pakko. Olethan (ja olenhan) siinä iässä, jolloin pitäisi pitää hauskaa ja elää vailla sen suurempia murheita ja suruja. Toivon todella, ettet ota liian suurta taakkaa koulusta itsellesi ja olet itsellesi myös armollinen. Olet ehkä jo hyvässä vauhdissa opinnoissasi - muista miettiä asiaa myös toisista näkökulmista. Kannattaako itseään polttaa loppuun, jos olisi mahdollisuus myös karsia ylimääräisiä hommia? Muuttohommatkin ovat jo menneen talven lumia. Ei se varmasti ollutkaan niin paha kuin luulit?
Toivottavasti olet pitänyt itsekurisi niin kuin lupasit sinä alkusyksyn sunnuntaina. Lupasit ryhtyä liikkumaan ja nauttimaan ulkoilmasta useammin - itseni tuntien ei ehkä onnistu? Mistäs sitä tietää, toivottavasti sinä Emilia olet onnistunut paremmin kuin kilpasiskosi edelliseltä vuodelta. Lupasit syödä enemmän vihanneksia ja alkaa juomaan vettäkin, toivon, että olet pitänyt lupauksesi.
Älä sure turhia! Muista se olotila, joka sinulla oli, kun elokuussa katselit miltei yhteen pötköön Teho-osastoa ja ihailit Luka Kovacin raamikkaita piirteitä ja raivostuit tohtori Romanon aivoituksista. Älä ota kaikkea liian vakavasti: naurathan yhä vedet silmissä sille koiralle, joka nauraa? (Tässä vielä linkki, jos olet unohtanut: https://www.youtube.com/watch?v=QO5v9L8ITaY )
Olet ihana. Olet sinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)