Miten paljon muisteleminen voi tuodakaan pinnalle ihania tunteita ja hymyä? En pysty edes ymmärtämään, että niin monista asioista on jo niin kauan aikaa! Ei voi olla, en hyväksy sitä. Onneksi monissa tilanteissa on ollut kamera mukana, jonka vuoksi pystyn nytkin muistelemaan ihania, aiemmin tapahtuneita asioita.
Ihania tapahtumia ystävien kanssa, joista on jäänyt aivan ihania muistoja. On onni, että meillä on nykyään niin helppoa teknologiaa, että pystymme taltioimaan miltei hetken kuin hetken. Kaikki kuvat eivät ehkä aina ole onnistuneita, mutta kameralle jää sitäkin enemmän tilannetta ja sydäntä kuin täydellisiksi asetelluissa kuvissa.
Olen erittäin surullinen siitä, että pöytäkoneeni päätti heittää veivinsä aikoja sitten ja hävitti todella paljon ihania kuvia ja kirjoitelmia. Olin silloin kirjoittanut hyvin paljon ja ärsytti, miten iso työ "oli valunut hukkaan", vaikka olihan kaikki kirjoitus vielä päässäni. Olin saanut kirjoitelmat talteen tikulle, mutta tökättyäni tikun uuteen koneeseen, ei se avannut tiedostoja ja sotki kaikki kirjaimet. Silloin meinasi oikeasti päästä poru, arvostin kirjoituksiani ja olisin halunnut säilyttää ne ja parantaa kirjoitustani niiden avulla. Mutta, mennyt on mennyttä enkä niitä takaisin enää saanut. Yhä harmittaa liki kahden vuoden jälkeen.
On hassua, miten paljon tietokoneen sisällä voi olla muistoja. Kuvia, tiedostoja ja musiikkia. Kaikissa niissä on niin paljon ihania tunteita ja muistoja. Niissä on aivan tolkuton muistojen voima.
Mä olen myös tosi onnellinen nykyteknologiasta, rakastan kuvamuistoja :)
VastaaPoista