Hyvä olo

  Hyvä olo tulee sisältäpäin - siispä hellin sisimpääni vedellä ja hyvällä ruoalla. En edes yritä väittää tekopyhästi, että rakastan terveellisesti syömistä tai että vesi olisi lempijuomaani, sillä en koe tarpeelliseksi huijata ketään. Myönnän, että rakastan roskaruokaa ja kaikkia suolaisia herkkuja. Joskus kuitenkin mietin, että tuleeko minulle niistä hyvä olo. Vastaus on että ei tule - useimmiten lopputuloksena on ähky ja morkkis, eivätkä ne todellakaan tee oloani hyväksi. Heselle meneminen on ideana hyvä, mutta poislähtiessä on todellakin vain huono omatunto ja ihan järjettömän tukala olo. 

  Miksi siis kuitenkin menen Hesburgerille, vaikka tiedän, että terveellinen ja kevyempi ruoka olisi minulle paljon parempi vaihtoehto? Jaa a, sen kun tietäisi. Ehkä se on se, että himoitsen kaikkea epäterveellistä, valitettavasti. Rakastan pitsaa, pastaa, sipsejä, mutta ne eivät missään nimessä edistä minun hyvää oloani - päinvastoin. Epäterveellisesti syöminen aiheuttaa mussa aina morkkiksen, eikä sekään ole hyvä juttu. Syömisistä ei pitäisi potea huono omatuntoa.

 En usko, että minusta tulee koskaan terveysintoilijaa ainakaan käytännössä. Olen todella kiinnostunut ravintoaineista ja otan mielelläni selvää ruoista, jotka edistävät terveyttä. Tiedän siis todella paljon, mutta jostain syystä laiskuuteni iskeytyy edelle, enkä ryhdy tuumasta toimeen. Toki pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti, mutta jos totta puhutaan, en ole koskaan kieltäytynyt menemästä syömään ravintolaan tai pikaruokalaan, koska yksinkertaisesti pidän ruoasta. Oli se sitten terveellistä tai ei. 

 Ja sitten saavutaankin siihen ongelmaan, mikä on aika tekopyhä. Haluan syödä terveellisesti ja pudottaa hieman painoa. En syö niin terveellisesti kuin haluaisin ja silti haluan pudottaa hieman painoa. Täytyisi ottaa itseään niskasta kiinni, jotta saisi todellakin sen hyvän olon, mistä kaikkia innokkaasti urheilevat ja terveellisesti syövät puhuvat. Vai onko mahdollista, että on olemassa monenlaista hyvää oloa?