Valivali ja kaikki on huonosti -postaus

Yleensä täällä kertoilen elämän mukavia puolia, mutta nyt minä ajattelin valittaa. Valittaa oikein kunnolla ja koko sydämestäni. Jos olisin oikein hurja ja tekisin oikein listan niistä asioista, jotka juuri nyt ottavat päähän. Niinpä minä taidan tehdä. Tämä on siis turhanpäiväistä valitusta, nämä eivät ole oikeita ongelmia.

Minua ärsyttää:

- englannin kotitehtävät, koska en vain osaa enkä jaksa
- liian aikaiset aamuherätykset
- aamuisin täynnä oleva bussi, jossa tulee ihan älytön hiki, koska se on täynnä mölyäviä koululaisia

- tiskipöydällä olevat tiskit (miksei ne kulkeudu pesuun)
- jättimäinen pyykinkuivausteline, kun en saa sitä siirrettyä (tai en siis jaksa)

- ihmiset, jotka eivät osaa kävellä nopeammin (vanhuksille annan anteeksi)

- hammastahnatuubista tulee inhottavaa hammastahnaa siihen reunalle ja se tarttuu sormiin ja se on tahmaista

Minä inhoan:

- miltei kaikkia uusia hittibiisejä

- Justin Bieberin What Do You Mean? -kappaletta, koska se on tylsä eikä oikeesti tuo esille, onko Bieberillä mitään lahjakkuutta

- englannin portfoliota: en tee, ei tahdo

- sitä, kun selkä kipeytyy muistiinpanoja tehdessä
- kun sukka menee rikki kantapäästä
- sitä, ettei mulla ole tarpeeksi sukkia
- eikä alushousuja

- eikä mitään kunnollisia vaatteita, joissa ei olisi reikiä tai joissa ei tulisi hiki

- kun vesipullo haisee pahalta
- se hirveä tungos iltapäivällä kaupassa
- se, kun joku tunkee miltei tyhjässä bussissa liian lähelle istumaan
- kun kahvinporot loppuvat ilman ennakkovaroitusta
- kun on liian kuuma
- kun on hiki
- kun väsyttää, mutta pitää opiskella

Maailman raivostuttavimmat asiat:
- ihmiset, jotka mässyttävät ja pitävät hirveää mölyä syödessään
- Juslenian vessat, jotka tulvivat, kun joku idiootti tukkii niitä käsipaperilla
- Juslenia
- Se, että minulla on ihan liikaa tunteja Jusleniassa

Anteeksi, jos pidät Jusleniasta. Sorry not sorry.

Mukava alkuviikko

Alkuviikko lähti mukavasti liikkeelle maanantaina salin ja ruokailun merkeissä Siirin kanssa. Katselin salilla, kun Siiri kyykkää pää punaisena ja itse hikoilin lattialla tehden selkälihaksia. Sali on kyllä ainakin minulle paras paikka tehdä lihaskuntoa, koska siellä oikeasti teen keskittyneesti sen 30-45 minuuttia - toisin kuin olohuoneen lattialla, jolla makaan kännykän, television ja tietokoneen lähettyvillä. Täytyy alkaa käymään salilla aktiivisemmin. Itse varsinkin tahdon vahvistaa ylävartalon lihaksia ja vetreyttää kehoa muutenkin, koska koulussa ja kotona tulee istuttua jonkin verran. Salin jälkeen menimme tosiaan Macciavelliin syömään, jonka jälkeen minä lähdin Sirkkalaan opiskelemaan. 

Tiistaina kävin tapaamassa englannin ryhmääni, koska meidän oli määrä kokoustaa. Kokous kestikin yli tunnin, koska päädyimme myös löpisemään kaikesta muustakin kuin itse seminaaripäivästä ja esseistämme. Oli mukavaa nähdä heitä. Tuntuu todella oudolta toisaalta, koska ennen en olisi jutellut "tuikituntemattomien" kanssa niin vapautuneesti, mutta jonkin sortin ryhmähenkeä tulee muodostaneeksi miltei kaikkien uusien tuttavuuksien kanssa täällä. Ja pakollinen pahahan tuo englannin kurssi on, joten miksei siellä sitten voisi olla edes kivaa (tai edes siedettävää)?

Tänään käväisin aamulla hakemassa palautetta erääseen tenttiin. Lähdin vastaanotolta varsin hyvillä mielin, koska nyt tiedän, miten varaudun uusintatenttiin. Tämän jälkeen menin syömään. Assarin ullakolla oli tuoreita, vastaleivottuja valkosipulisämpylöitä. Jos näitte siellä kuolaavan kasan, se olin minä, koska ne olivat niin hyviä! Maha täynnä ruokaa lähdin jälleen kohti Sirkkalaa ja siellä luinkin kasvatustieteiden tenttiin muutaman tunnin ajan. Mutta onneksi kahden maissa tapasin Emmin keskustassa ja siirryttiin juoruilemaan kahvikupposten ääreen. Siinäkin vierähti mukavat pari tuntia.

Ja loppuillaksi suunnitelmissa on mitäs muutakaan kuin kouluhommia. Meillä on tällä hetkellä periodivapaa, joten itsenäistä hommaa riittää. Eilen tein hiki hatussa kahden tunnin ajan 200 sanan mittaista ruotsin referaattia, enkä sen jälkeen jaksanut edes vilkaista mihinkään englannin tehtäviin. Tänään siis luvassa englantia, mutta voipi olla, että painun päiväunille jossakin välissä.

Näin paljon on tullut hommailtua kaikenlaista ja viikko on vasta puolivälissä. Onneksi ilmeisesti viikonloppuun mennessä olisin omien suunnitelmieni mukaan suhteellisen hyvällä mallilla koulutöiden suhteen. Mutta, minä alan tästä tekemään koulujuttuja, hyvää iltapäivää kaikille!

Miltä toinen lukuvuosi maistuu?

Toinen lukuvuosi maistuu kiireeltä, notkuvilta läksypinoilta ja väsymykseltä. Odotin olevani paljon energisempi, mutta toisin kävi. Nyt on vain niin paljon tekemistä. Väkerrän tässä samalla suomen muistiinpanoja ja ruotsin sanakoe kummittelee takaraivossa. Huhhuijaa, sanon minä.

En ole missään vaiheessa vielä kokenut todellista väsymystä ja uupumusta enkä usko, että niin tapahtuu nytkään. Toki pientä väsymystä on ilmassa aika ajoin, mutta se taitaa kuulua aika monen opiskelijan opintoihin. Enkä ole vielä tuntenut oloani sellaiseksi, että haluaisin lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa. Tiedän, että tänne minä kuulun ja nyt toinen vuosi vahvistaa ajatuksiani uuden sivuaineen avustuksella.

Toisaalta osasinkin odottaa tätä. Ensimmäinen vuosi oli liiankin helppo, joten osasin varautua tähän, että hommaa tulisi olemaan.

Odotin myös liikuntakärpäsen puraisua, mutta toisin kävi tässäkin. Olen käynyt kerran salilla, vielä en ole saanut sitä kuuluisaa motivaatiota raahata persettäni jumppaamaan. Ehkä se on tämä matka. Jos olisi pidempiä koulupäiviä, voisin hyvin mennä suoraan koulusta ryhmäliikuntatunneilla. Nykyään olen kotona usein jo kahdentoista maissa ja ryhmäliikunnat pidetään useimmiten alkuillasta. En tiedä, mikä minua oikein vaivaa. Toisaalta tiedän, että menetän ne motivaation rippeetkin, mikäli alan odottamaan koululla iltaan saakka. Haluan liikunnan olevan kivaa - se ei saa olla pakkopullaa, ainakaan minulle. En tavoittele mitään sen kummempaa liikunnalla, siitä tulee hyvä mieli. Ehkä innostus kasvaa hiljalleen, kunhan saan nämä koulutöiden suurimmat murheenkryynit pois alta.

Pikkuhiljaa kohti joulua kuitenkin tässä mennään, se tuntuu aika kivalta. Kohta sitä taas huomaa, että on jo vappu ja lukuvuosi on ohitse. Yksittäiset päivät matelevat, mutta kuukaudet vain rynnivät ohitse kyynärpäätaktiikalla. Ensimmäinen periodi huitelee viimeisiään, sekin tuntuu aika hassulta. Miltäs muiden opinnot maistuvat?

Isotretinoin Actavis - miltei 8 kuukautta takana

Yllä on kuva, jonka julkaisin blogissani maaliskuun lopulla. Isotretinoin kuuri on loppumaisillaan ja näitä kuvia katsoessani olen kyllä todella tyytyväinen, että menin ihotautilääkärille. En edes muistanut, miten pahassa kunnossa leukani olikaan. Ehkei sitä itse vain huomannut; silloin ajattelin, että joku pieni hormonaalinen juttu se varmaan on, mutten koskana olisi uskonut, että se olisi niin paha, että siihen määrättäisiin jotakin Isotretinoinin kaltaista.

Kesällä määrää vähennettiin yhteen pilleriin päivässä. Leukani on nyt suht hyvä. Hiusrajaan ja otsaan ilmestyy näppyjä välillä, mutta nekin voivat johtua meikin ja hikoilun kombinaatiosta. En valita, en todellakaan. Välillä havahdun peiliin katsoessani moittimaan ihoni kuntoa, mutta ehkä minun tulisi kaivaa ylläoleva kuva säännöllisesti esiin ja huomata, miten hyvässä kunnossa ihoni on.

Selkä- ja nivelkivut ovat historiaa tai sitten olen vain tottunut. Ihoni ei kuivu, mutta yhdessä vaiheessa huulet olivat erittäin pahasti rohtuneet. Iho ei muuten halkeillut eikä kutissut. Hikoilusta olen vasta nyt pääsemässä eroon. Mutta koko ajan hiki on läsnä minun elämässäni: pahinta on se, että hikoilen aamupalaa syödessäni ja meikatessani. Kiitän Luojaa jatkuvasti ihanan viileästä ilmasta - joku ei ehkä ymmärrä sitä, mutta minulle, hikoilevalle, tuo ilma on oikeasti niin suuri lahja ja tärkeä asia, ettei mitään rotia.

Isotretinoin Actavis on auttanut minua erittäin paljon. Itsetuntoni on kasvojeni osalta palannut suhteellisen hyväksi - se on jo suuri asia.

Long time no see

Yksinkertainen syy tähän hiljaisuuteen on se, että mulla menee oikeasti niin paljon aikaa koulujuttujen parissa, ettei blogille ole uhrautunut aikaa. Pahoitteluni. Koulussa saa todellakin käydä, kotona sitten tehdään läksyjä ja luetaan tenttiin. On todella paljon tekemistä, eikä niiden tekemisten jälkeen ensimmäisenä ole mielessä avata Bloggeria ja ryhtyä kirjoittamaan lisää.

Opiskelut menevät tällä hetkellä aika hyvin. Tietenkin olen välillä ihan hoomoilasena suomen kielen tunneilla, koska opittavaa ja omaksuttavaa on erittäin paljon. Mutta kyllä tämä tästä, aion vain yrittää parhaani. Onneksi meillä on aivan ihastuttava opettaja, joka osaa opettaa, mutta on myös niin mukava ja miellyttävä, että häntä kuuntelee mielellään. Aion myös lukea muutaman kurssin kasvatustieteitä, jotta saisin nekin perusopinnot pian kuitattua. Paljon on hommaa, se on selvä.

Kotimaisen opinnotkin etenevät. Tein tässä HOPSia (henkilökohtaista opintosuunnitelmaani) ja huomasin, että taitaa tulla tänä vuonna noin 23 opintopistettä aineopintoja. Jos jaksan niin teen noin paljon, ja toivon todellakin jaksavani. Tahdon vain saada mahdollisimman paljon opintoja purkkiin tällä lukuvuodella. Onneksi kieliopinnot ovat pian suoritettuina, joten niistäkään ei tarvitse ottaa stressiä myöhemmin. 

Välillä on tullut hirveä väsymys. En jaksaisi opiskella, kirjoittaa ja lukea koko ajan. Se väsyttää, unettaa ja turhauttaa: aina on jotakin, jota pitäisi tehdä ja jota lukea. Sitä tämä yliopisto teettää. Voisin tietenkin mennä rimaa hipoen, mutta itseäni jäisi myöhemmin harmittamaa, kun en antanut kaikkeani. Oman jaksamiseni mukaan menen aina kuitenkin.

Nytkin tehtäväni olisi suomen muistiinpanot, huomiseen ruotsin referaattiin kertaaminen ja kaikkea muuta päällisiksi. Tenttiinkin luin tänään jo hetkisen. Mutta en valita, saan olla onnellinen siitä, että olen koko ajan askeleen lähempänä unelmaani! Ehkä tarvitsee aina välillä rauhoittua ja linnoittautua läppärin kanssa sohvan nurkkaan katsomaan Teho-osastoa. Se lievittää minulla stressiä ainakin ihan älyttömän hyvin. 

Mutta nyt palaan kouluhommien pariin, jotta pääsen jossain vaiheessa vielä rentoutumaankin. Ihanaa iltapäivää kaikille!