Pikkuinen muistutus!

Ajattelin vain muistuttaa näistä erilaisista mahdollisuuksista - näiden avulla voit jutskata minulle ja muutenkin vaikka vaan stalkata elämääni, jos siltä tuntuu! Sain sunnuntaina ensimmäisen fanipostini ikinä (huomasin sen vasta tänään!), ja ai että, mulla on niin hyvä fiilis nyt. Kiitos lähettäjälle!

Normipäiviä

Tässä sitä huinitaan jo jonkin sortin kesälomilla. Oikea lomahan on suotu minulle vasta elokuulle, nämä kesän kaksi ensimmäistä kuukautta "saan" opiskella. Olen tässä hyvällä aikataululla jo lueskellut tarvittavia tenttikirjoja ja -näytelmiä, sillä ensimmäinen tenttini on jo 12.6. Pitäisi myös varailla jo tenttiakvaariota, jotta pääsen lukemaan seuraavan kurssin kirjoja. Olen tässä myös katsellut jälleen Teho-osasto lukemisen ohessa; se jos mikä on aivot narikkaan -viihdettä minulle!

On ollut aika mukavan rauhallista viime aikoina. Olen ollut kotikotona, suoritin autokoulun loppuun ja muutenkin vain rentouduin. Katsoimme Euroviisut yhdessä, käytiin lauantaina ravintolassa ja saatiin pikkusisko kotiin ulkomaanreissulta.

Kävin maanantaina Stockmannilla ja ostoskoriini siirtyivät hyllystä niin itseruskettava kuin aurinkovoidekin. Ensinnäkin olen kalpea kuin lakana, mutta auringonotto tällä iholla sekä Isotretinoin-kuurilla ei ole hyvä yhdistelmä. Hillitysti voin ottaa aurinkoa, mutta palamisriskin vuoksi taidan tänä vuonna jättää pitkät auringonottoreissut väliin. Olen myös ollut nyt 3 päivää meikittä - ei kuulosta paljolta, mutta iholleni se on ollut suuri juttu. Ihoni saa viimeinkin hengittää ja olla rauhassa. Seuraavan kerran taidan meikata kevyesti lauantain ylioppilasjuhliin.

Mutta tosiaan, samaa rataa se arki rullailee kuin ennenkin. Tein tänään makaroonilaatikkoa ja katsoin muutaman jakson Teho-osastoa lukemisen jälkeen. Mitäs teille?

9 kuukautta koulua

Aika menee siivillä. Muistan, miten ala-asteella viikkokin mateli. Nyt olen unelmieni opiskelupaikassa - olen ollut jo yhdeksän kuukauden ajan. Kesäloma kolkuttelee ovella (ei tosin minulle, otan kesäopintoja kesätöiden puutteen vuoksi). Siksi onkin aika hieman kertailla, mitä kaikkea on tapahtunutkaan viimeisten kuukausien aikana!

7.7.2014 sain tietää pääseväni opiskelemaan. Muistan yhä, että olin ihmeen rauhallinen. Avasin tuhat kertaa kännykässäni valmiina olevaa linkkiä ja odotin, että tulokset ilmestyisivät. Sitten ne ilmestyivät. Siellä oli mun nimi. Yleensä kuulemma ihmiset reagoivat huutamalla ja kiljumalla tällaiseen yllätykseen: enkä ollut minäkään poikkeus. Iskä oli silloin vielä sängyssä torkkumassa ja oli kuulemma pelästynyt pienen sydänkohtauksen verran sitä mun ilonhuutoani.

Yliopisto alkoi elokuussa. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Enkä uskonut koskaan oppivani mitään saatika muistanut, mitä piti tehdä, missä ja koska. Mutta jostain kumman syystä nyt osaan käyttää busseja ja tiedän, missä mikäkin luento on. Tiedän, miten ilmottaudun tenttiin ja miten hoidan opiskeluunliittyvät asiat sujuvasti. 

Sitten olivat sivuainepääsykokeet. Hain suomen kieleen, mutten päässyt. Se ei haitannut, koska samasta tilaisuudesta bongasin Siirin nojailemasta pöytään Tauno Nurmela -salin edustalta. Ja siitä se alkoi, ihana ystävyys! Muistan yhä tuon allaolevan kollaasin oikeassa yläreunassa olevan kuvan ottohetken. "Hei oota, otetaan yhdessä se kuva".

On ollut haalariensovitusta ja pikkujouluja. Oscar-bileitä ja piknikkejä. Vappua ja sikailuja Snellmannin kunniaksi. Ollaan istuttu niin lukemattomia tunteja Sirkkalan fyysisessä välitilassa, syöty hyvää ruokaa Bryggessä ja kävelty tuulista Hämeenkatua rankkasateessa.

Olen oppinut itsestäni sen, että nyt on hyvä, jos saan arvosanaksi 3. Se riittää minulle vallan hyvin, koska välillä luettavaa on niin paljon. Uusia voi, jos tahtoo, mutta se 3 on täysin riittävä arvosana. Olen oppinut olemaan stressaamatta turhista - kaikesta selviää ja jos ei selviä, niin apua saa. 

On tullut pynttäydyttyä ja kulutettua muutamat farkut rikki luennoilla istumisen vuoksi. Mekkoa on saanut pitää useampaankin otteeseen. On ollut ihanaa tuntea kuuluvansa porukkaan, varsinkin viime aikoina. Olen tavannut paljon opettajia ja paljon vanhempia muusia. On ihanaa olla muusa. Ihania muistoja baarikierrokselta ja kastajaisista. Ihania muistoja vanhasta Mimesiksestä.

Minä olen muuttunut aikuisemmaksi. Otan vastuuta - sitä jos mitä yliopisto tuo. Vastuuta omasta opiskelusta; pääaineesta, sivuaineesta, opintopisteistä ja tenteistä. Olen oppinut kysymään ja selvittämään - sekä selviytymään kaikesta tielle tulevasta.

9 kuukauden ajan olen saanut lukea. Välillä olen joutunut lukemaan, vaikkei millään jaksaisi. Esseitä on saanut vääntää, tenttejä saanut hikoilla loppuun. Luennoilla en ole joutunut istumaan niin paljon kuin olin luullut, mutta kyllä se takapuolen satunnainenkin puutuminen jotain kertoo.

Olen saanut huomata, että oikea ala on kyseessä. Kertaakaan en ole epäillyt valintaani tai tulevaisuuden suunnitelmiani. Vielä on vuosia edessä, ja ne johtavat toivottavasti haaveammattiini. Vielä täytyy jaksaa puurtaa, jotta lopputulos olisi mieleinen (ja aikataulussa).

No, miten tämän yhdeksän kuukautta pystyy edes tiivistämään? Paljon olen oppinut ja paljon minulle on opetettu. Ihaninta on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti nautin opiskelusta enkä koe sitä taakkana. En stressaa.

Tahdon kiittää ensiksi tuutoreitamme. He opastivat meidät alkuun, vastasivat kysymyksiin ja tukevat yhä tarvittaessa. Itse ainakin koin heidät erittäin suurena apuna alussa. Nytkin he ovat minulle erittäin tärkeitä.

Kiitän myös ystäväporukkaani: Siiriä, Noraa, Meriä ja Lauraa. Niin paljon hauskaa yhdessäoloa ja ihania muistoja.

Tietenkin kiitän myös toista ystäväporukkaani: Emmiä, Jenniä ja Maria. Kiitos, kun olette jaksaneet kuunnella koulujuttuja ja pysyä yhteydessä. Rakkaita ystäviä en antaisi mistään hinnasta pois.

Isotretinoin Actavis / Missä mennään omasta mielestäni?

Heippa taas kaikille, jotka seurailevat tätä iho-postaussarjaa! Ajattelin taas vähän kertoilla, missä mennään, koska ainakin mulla iho muuttuu viikottain, joten sitä mukaa postaustakin tulee.

Olen jo kertoillut aika paljon kaikista sivuoireista. Yhtäkään en ole pelästynyt enkä sen enempää kummaksunutkaan. Kaikki oireeni lukevat joko netissä tai sitten paperissa pakkauksen mukana. Aloin itse asiassa katselemaan, mitä oireita minulla sitten oikein onkaan!

- silmien kuivuminen

- huulten kuivuminen

- ihon kuivuminen (vain pesun jälkeen!)
- nivelkivut

- jonkin sortin selkäkivut

- satunnainen nenäverenvuoto (nenän limakalvot kylläkin ovat hyvin kuivat)

- uneliaisuus (oli aluksi ja nytkin välillä)

- hikoilu

Hikoilu on tosiaan viimeisinpänä tullut oire ja voi hitto, sepä vasta kiva oire onkin. Jollekin ihmiselle, joka ei hikoile, tämä oire saattaisi tulla järkytyksenä. Itse olen aina ollut hikoilevaa sorttia, joten tämä oire ei hetkauttanut minua. Epämukava ja -miellyttävä se toki on. Normaalisti hikoilen ihan normaalisti, ehkä hieman normaalia enemmän. Nyt olen alkanut hikoilemaan kunnolla naamasta - ikinä ennen ei esimerkiksi ole ylähuuleni hionnut niin paljon, että nenän alle muodostuisi oikein kunnon hikikarpaloita. Tällä hetkellä saan hien aikaiseksi vain sillä, että petaan sängyn ja laitan kengät jalkaan. Olen viimeisen 8 kuukautta kävellyt bussipysäkille ja vasta nyt olen alkanut hikoilemaan kunnolla. Oikeasti, mulla on taskussa aina paperia, että voin pyyhkiä mun otsaa ja niskaa. 

Huulet eivät omasta mielestäni ole enää niin pahat kuin aluksi. Tai sitten olen vain tottunut tähän huulirasvan laittamiseen. Rasvaa tarvitsee laittaa naamaan vain aamuisin ja iltaisin. Lonkat ovat kyllä kovilla. Jos vähänkin aikaa istun jalka koukussa tai muussa huonossa asennossa, alkaa lonkkaa jomottaa. Kävelykin tuntuu inhottavalta suurissa määrin.

No, mitäs minä olen tästä kaikesta mieltä? En sen kummempia. Sivuoireet eivät ole pahat omasta mielestäni, hyvin kestettävissä ja siedettävissä. Naama parantuu pikkuhiljaa, ymmärrän kyllä, että prosessi on pitkä. Saas nähdä, kuinka kauan saan näitä syödä, ennen kuin saan "täydellisen" ihoni takaisin.

Uusia (ja ei-niin-uusia) blogituttavuuksia

Etsiskelen aina välillä uutta luettavaa ja on niin ihanaa, kun löytää mukavia ja erilaisia blogeja. Luen kaikenlaisia blogeja - suurin osa on kuitenkin sellaisia lifestyle-tyyppisiä. Luen kuitenkin myös ruoka- ja muotiblogeja; kaikki käy minulle, olen blogien suhteen kaikkiruokainen! Ajattelinkin esitellä muutaman uuden blogituttavuuteni teille. Ajattelin myös esitellä muutamia jo vanhempia blogeja, joita olen siis seurannut jo hieman kauemmin.

p i k k u t i m a n t t e j a on uusin löytöni, jonne päädyin erään tomaattipiiraan reseptin perässä (ja kohta aionkin varmaan kiirehtiä keittiöön tekemään jonkinsortin piirakkaa!). Tykästyin mukavaan kerrontaan ja aihepiirii ylipäätään.

Pure and simple on jo vanhempi tuttavuus, mutta jaksaa joka kerta yllättää. Tämä tässä on kuulkaas oikea helmi! Henkeäsalpaavan upeita kuvia koko blogi täynnä.

Rakkaudesta ruoanlaittoon on erittäin inspiroiva blogi. Vesi kielellä aina katselen uusia postauksia ja haaveilen päivästä, jolloin minulla olisi yhtä suuri palo ruoanlaittoon. Ja vielä niin paljon esteettistä silmää, kärsivällisyyttä ja intoa.

Dreaming Girl on myös ihan uskomattoman hyvä blogi! Ensinnäkin bloggaaja on jo aivan tajuttoman upea, mutta tykkään hänen blogistaankin ihan älyttömästi. Kuvia ja tekstiä on sopivassa suhteessa ja kuvat ovat erittäin laadukkaita.

Thelma Romu jos mikä on ihan huikea blogi! Bloggaajan tyylitaju on vailla vertaansa ja muutenkin hänen bloginsa on erittäin visuaalinen, monipuolinen ja mielenkiintoinen. Inspiroiva blogi!

Ehdotelkaa mulle teidän blogisuosikkejanne!

Hyvää perjantaita kaikille!

Vappu 2015

Ohhoh, vähäsen olen myöhässä, mutta ei se haittaa!
Oli oikein mukava vappu - ja tuli se ensimmäinen lakituskin koettua. Aika hieno tunnelma oli koko päivän ajan; kaikki hymyilivät ja nauru raikasi. Kaikkein parasta oli kuitenkin se, että sain viettää niin paljon aikaa muusien kanssa.

Musiikillinen epämukavuusalueeni - miten reagoin biiseihinne?

EPÄMUKAVAT

Paloma Faith - Only love can hurt like this // Odotin vain koko biisin loppuvan. En ole koskaan pitänyt Faithin äänestä, enkä pidä nytkään. Jostain syystä tästä tuli niin epämiellyttävä olo.

The Avett Brothers - Colorshow // Ei iskenyt muhun ollenkaan. Laulu sai mut tuntemaan oloni epämukavaksi. Ehkä pehmeämpi laulutyyli sopisi minun kuunneltavakseni?

The C90s - Shine A Light // En osaa edes kuvailla, mikä tässä minua risoi. Istun hermostuneena tuolillani ja odotan kuumeisesti, että tämä loppuisi. 

Bobby Womack - Dayglo Reflection (feat. Lana Del Rey) // Apua, tämä on juuri sellaista, että voisin mennä nurkkaan panikoimaan. En pystynyt kuuntelemaan loppuun.

Anna Eriksson - Teit minusta sairaan // Nää sanat tappo mun mielenkiinnon. Yök. Siksi erittäin epämukava olo. Tämähän on tulkinta jostakin ranskalaisbiisistä, mutta silti nämä lyriikat saivat minut vaivaantumaan.

EN INHONNUT, MUTTEN ERITYISEMMIN PITÄNYTKÄÄN

Adam Lambert - Outlaws Of Love // Voi ei Adam, minkä teit! Odotin kertsin räjähtävän kasvoille, mutta sitä ei tapahtunut. Nimessä oli niin paljon potentiaalia. Mulla taitaa olla jotain hitaita kappaleita vastaan, mutta harmittaa niin kovasti. Adamilla on ihana ääni, kappaleessa on ihan ok sanat, mutta nyt jäi jotenkin pliisuksi.

Devin Townsend - Deadhead // Ei iskenyt muhun. Liian vähän laulua minun mielestäni. Biisi oli myös todella pitkä, ehdin kyllästyä.

The National – Fake Empire // Liikaa pianoa ja liian hidasta. Olo ei ollut epämukava, joten tämä tähän kategoriaan. Jotenkin unettava biisi, en pystynyt kuuntelemaan loppuun saakka.

BANKS - Brain // Liian hidasta minulle. Kuulostaa minun korvaani samalta kuin Paloma Faith. Artikulointi siis. Video oli ihan hieno, mutta tämä biisi unohtunee nopeasti mielestäni - ei jäänyt siis mitenkään mieleen. Aka, tylsä.

Queen - It's A Hard Life // Taas jotenkin jäi vähän pliisuksi minun mielestäni. Queen on kyllä hyvä, mutta tämä ei iskenyt minuun.

Madonna - Pray for Spanish Eyes // Harmittaa pistää näin monta biisiä tähän kategoriaan. En saanut tästä mitään irti. Madonnalla on kiva ääni, mutta kaipaan jotakin räjähtävää. 

Roxette - Listen To Your Heart // Odotin niin paljon! Sain niin vähän... Harmittaa, ettei tässäkään revitellä ollenkaan. En oikein tiedä, mitä näiltä biiseiltä olen kaivannut. Jotain lisää kuitenkin.

Ed Sheeran - Thinking Out Loud // Jotenkin niin yksinkertaista. Sanat ovat ihan kivat, mutta kaipasin taas jotain sähinää. Sheeranin ääni on kiva, mutta... silti.

Nopsajalka - Lupaan olla // Suomenkielinen musiikki ei iske muhun, mutta ei tämä niin huono ollutkaan kuin oletin!

YLLÄTYIN POSITIIVISESTI

Madonna - Wash all over me // Odotin Madonnalta jotain ihan muuta. Kyseinen kappale oli ehkä jotenkin turhan hidas minun makuuni, mutta muuten menetteli. Sanoissakin olisi ollut hieman parantamisen varaa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti tästä, sillä odotin todellakin jotain ihan muuta tältä kappaleelta.

Kendrick Lamar - The Blacker The Berry // Olin jo laittamassa tätä epämukavat-kategoriaan, mutta näiden "laulukohtien" ääni on niin erikoinen, että piti laittaa tähän. Räppääminen olikin sitten niin kamalaa, että... Mutta silti, tämä kuulukoon tänne. Olkaa ylpeitä, että laitan tällaisen biisin "yllätyin positiivisesti" -listaani.

Lady Gaga - Dope // Yllätyin positiivisesti, vaikka tämäkin oli vähän tylsä. 

Scorpions - The Best Is Yet To Come // Tykkään Scorpionseista, mutta plääh. Odotin jälleen paljon enemmän. Onhan tämä hyvä, yllätti positiivisesti, mutta en tykästynyt. Tahtoisin biisiltä sellaista, että lopussa laulan jo kertsin mukana. Ongelmana on se, että tämäkin on vähän tylsähkö.

Deorro, Chris Brown - Five More Hours // JES, viimeinkin jotain, josta tulee hyvä mieli ja pääkin nyökkäili mukana. Jammailinkin jopa! Yllätyin siis, koska en normaalisti pidä tällaisista biiseistä! Molempien äänet ovat tosi kivoja kuunnella.

Calvin Harris - Outside ft. Ellie Goulding // Ihmeen hyvä "tällaiseksi musiikiksi". Osasin kyllä jo sanat ulkoa

TYKÄSTYIN

Jippu - Eva (Nukutaan kielletyllä iholla) // Tämä biisi sai mussa aikaan hyviä kylmiä väreitä.

Avicii - The Nights // Huhhuh, nyt pisti kyllä kylmäämään tuo kertsi!

Musiikillinen epämukavuusalue

Muistatteko te viime vuoden Euroviisuissa esiintyneen bändin nimeltään The Common Linnets? He esittivät biisin nimeltään Calm After The Storm (joka kuulostaa pelottavan paljon The Policen Every Breath You Take -kappaletta ja josta on tehty myös suomenkielinen versio). Jos ette muista, menkää kuuntelemaan kappale!

Aloin kuuntelemaan tuota kyseistä biisiä äsken, sillä keksin idean tähän postaukseen. Haluan puhua musiikillisesta epämukavuusalueestani. Tämä kyseinen kappale kuuluu nimenomaan sille alueelle, jossa en viihdy. En sitten yhtään. Kuuntelin muitakin heidän biisejään ja kaikki kuulostivat minun korvaani aivan samalta hötöltä biisi biisin jälkeen. Joskus hyvin harvoin nautin erittäin rauhallisista kappaleista, mutta harvemmin en. Jos pidän jostakin hitaasta balladista, on siinä pakko olla jotain erikoista.

Ajattelin haastaa itseni tulevina aikoina. Aion haastaa itseni musiikilliselle epämukavuusalueelleni ja yrittää kuunnella välillä jotakin muuta kuin sitä tuttua ja turvallista. No, miksikö? Siksi, että musiikillinen ajatusmaailma olisi ihanteellisin avarana. (Ja toiseksi, on ainakin jotain mitä haukkua! Hehheh..)

Millainenko musiikki sitten kuuluu minun epämukavuusalueelleni? Olen suhteellisen perillä nyt pinnalla olevasta musiikista, popista ainakin. Sitä kuulee tahtomattaankin, mutta en tiedä siitä kuitenkaan tarpeeksi. Tahdon olla perillä uusista suunnista ja suosituista yhtyeistä/artisteista. 

Voin listata muutamia artisteja, jotka todellakin kuuluvat mukavuusalueeniulkopuolelle: Cheek ja kaikki muut räppärit (oikea termi?), Taylor Swift ja muut pop-naisartistit sekä oikeastaan kaikki, mitä soitetaan Nrj:llä ja The Voicella. 

Teidän tehtävänne on haastaa minut! Ehdottakaa teidän suosikkibiisejänne: minä kuuntelen ne ja jossakin postauksessa arvostelen ne, jotka saivat minut tuntemaan itseni epämukavaksi ja ne, jotka yllättivät minut positiivisesti. 

Blogini suunta

Olen tässä tovin pohdiskellut blogiani ja sen sisältöä. Tuntuu, että pikkuhiljaa alan olemaan tyytyväinen siihen, mitä tänne kirjoitan. En ole koskaan kiinnostunut asupostauksista, vaikka joskus saatankin fiilistellä uusia ostoksiani tai vastaavia. Muotibloggaajaa minusta ei luultavasti saa koskaan; ei ainakaan niin kauan kuin otan itse kuvani enkä näytä samalta kuin ne blogimaailman huippubloggaajat.

Tällä hetkellä pidän siitä, mitä jaan blogissani. Koulu, musiikki ja satunnaiset postaukset ovat sellaisia, joista minä pidän. Toivon, että esimerkiksi ihotautilääkkeitä käsittelevät postaukseni voivat auttaa jotakuta ja joku voi saada vastauksia kysymyksiinsä lukemalla opiskelua käsitteleviä postauksiani. Oikeastaan tykkään lukea muidenkin blogeja, joissa kerrotaan suht rehellisesti arjesta; erityisen paljon tykkään postauksissa, joissa keskitytään kertomaan normaalisti arjesta, johon kuulunee koulua ja muuta. Liian silotellut postaukset eivät ole minua varten.

Runoblogini olen sijoittanut varta vasten eri osoitteeseen kuin tämän. Satunnaisesti olen kopioinut tänne muutaman runoni, mutta tahdon pitää tämän arkiblogini erossa tuosta runo/kirjoituspainotteisesta blogistani. Sinnekin saa mennä heittämään kommenttia mikäli mielii!

Siksi ajattelinkin, että tahtoisin kuulla teiltä toiveita. Millaisia postauksia tahdotte lukea?

Insta lately

Instagramini on @emiliasantra

Oltiin tosiaan Paukin ja Emmin kanssa 6.5 Santa Cruzin keikalla Klubilla ja oli kyllä ihan huikeeta. Lauloin ääneni käheäksi ja seuraavana päivänä tuntui kuin olisi krapula. Paukinkin kanssa naurettiin, että ollaanko jo niin vanhoja, että jos nukkumaanmeno venyy yli puolen yön, ei seuraavasta päivästä tule mitään. Joka tapauksessa, huikea keikka ja tunnelma oli kyllä katossa koko ajan!

Emmin kanssa oltiin eräänä päivänä opiskelemassa kirjastossa ja sen jälkeen käytiin pyörähtämässä Hansassa. Ensi viikolla oli taas määrä pitää opiskelutreffit kirjastossa.

Ruokakuvassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä - kunhan päätin nappaista kuvan hyvästä ruoka-annoksestani!

Toisessa kuvassa istutaan Sirkkalan pihalla vappua viettämässä. Vappupostaus valitettavasti viivästyy, sillä unohdin kamerani kotikotiin.

Isotretinoin Actavis -tilannekatsaus 9.5

Noniin, nyt on jälleen ihokatsauksen aika! Ensimmäinen paketti eli 100 pilleriä on kohta popsittu. Takana on siis pian 50 päivää. Ja kyllä se tästä pikkuhiljaa, toivottavasti. Saatta tähän kuvaksi aika surkean kännykkäkuvan, mutta se näyttää juuri sen verran kuin tarpeen.

Tällä hetkellä iho ei ole niin kamalassa kunnossa kuin se oli muutama viikko sitten. Leuka on kuivunut, joten ongelma ei ole paha. Otsassa on vähän epäpuhtauksia, mutta se ei minua haittaa. Toivottavasti tämä leuka ei taas räjähdä, kun kierto muuttuu. Luultavasti alkaa taas kukkimaan noin viikon kuluttua.

Kuvasta näkyykin, että huulet ovat aika kuivat. Ensimmäinen kunnon haavakin ilmestyi pari päivää sitten, mutta rasvailulla lähti kyllä aika hyvin pois. Huulirasvaa saa kyllä laittaa koko ajan ja naama kiiltääkin huulien ympäriltä, koska mikään muu kuin kunnon vaseliini ei auta :D

Nyt paukkuvat lonkat ja polvet. Se on vähäsen inhottavaa, mutta helpottaa kyllä levolla. Sama homma nilkkojen ja muidenkin nivelien kanssa - koko ajan kolottaa ja jos joudun seisomaan niin kipu pahenee. Mulla on muutenkin ilmeisesti yliliikkuvia niveliä ja polvissa se kipu ainakin on pahinta.

Lääkkeet olen aina muistanut syödä ja siitä olen itse asiassa oikein hämmentynyt. Yleensä saatan unohdella vaikka mitä, mutta muistan syödä tarkkaan kaikki Isotretinoinit ja e-pillerit. Sekä allergialääkkeet. Mitään vitamiineja en saa syödä, purkista siis. 

Onko jollain jotakin kysyttävää näistä lääkkeistä? 

Unelmista totta

Tiedättekö, miltä tuntuu, kun yksi suurimmista haaveistasi on toteutumassa? Minä tiedän nyt - pääsen näkemään HIMin livenä elokuussa. Enkä malta odottaa! Tälläkin hetkellä pystyn juuri ja juuri istumaan paikallani, vaikka keikkaan on vielä reippaat kolme kuukautta. Mutta mulle tää on niin suuri juttu, että nyt on pakko täristä, panikoida ja olla niin pirun onnellinen. Nyt aloin taas kuuntelemaan HIMiä ja musiikki kuulostaa jälleen tuhat kertaa paremmalta.

Scream your lungs out now!

Mieli on jo kesälomalla, mutta edessä on vielä kaksi itsenäisesti suoritettavaa kurssia. Kunnianhimoisena tahtoisin saada täyteen sen 60 op. Yritän tässä samalla lukea arkistotutkimuksesta, mutta motivaatiota ei ole. Ulkona paistaa aurinko ja mieli halajaa laiturille ottamaan aurinkoa.

Samalla mieltä painavat muutamat huolet. Tulenko saamaan kesäksi mitään töitä? Kaksikin viikkoa pelastaisi kesäni. Yrityksen puutteesta ei ainakaan voi syyttää - olen lähettänyt hakemuksia yli 30 paikkaan.

 

Keskiviikkona olemme menossa Emmin ja Paukin kanssa Santa Cruzin keikalle, mitä odotankin jo innolla. Kuuntelen tässä juuri heidän uutta levyään ja odotan vielä suuremmalla innolla sitä keikkaa. Keskiviikkona olen Huittisissa suorittamassa autokoulun rata-ajoa ja illaksi sitten päädymme Turkuun keikkailemaan.

 

Ja, psssst! Vapusta on tulossa postausta loppuviikolla, kunhan pääsen kotiin siirtämään kuvat koneelle, muokkaamaan ja kirjoittamaan. Mikäli jotakuta kiinnostaa, miten fuksin ensimmäinen vappu meni!