Myöhäinen postaus Euroviisuista

Mulle tuli hinku kirjoittaa Euroviisuista, joten niinpä minä kirjoitan. Euroviisuista on kulunut jo hetki aikaa, mutta miksipäs ei. Ajattelin listata muutamia lempiviisujani sekä ei-niin-lemppareitani. Ottakaa huomioon, että nämä ovat minun mielipiteitäni. Tietänette varmaankin, etten tiedä musiikista paljoakaan, joten en osaa arvottaa kappaleita tekniikan (jne) perusteella.

 

Sitten niihin minun suosikkeihini! Näissä on mukana muutamia kappaleita, joista en ensin tykännyt. Ensimmäisenä hyvänä esimerkkinä on tämä Bulgarian kappale, jota aluksi vieroksuin. Loppujen lopuksi se on yksi suosikeistani. Olin myös niin älyttömän iloinen Puolan edustajan puolesta, sillä Puolahan ei saanut juuri yhtäkään tuomariääntä, mutta sai kolmanneksi eniten yleisöääniä. Biisi ansaitsikin mielestäni yleisöltä niin paljon, tuomarit mokasivat mielestäni.

Rakastin ja rakastan Venäjän biisiä - se on ihan uskomaton! Mun mielestäni se on täydellinen esimerkki täydellisestä Euroviisubiisistä: jää päähän soimaan, on aiheeltaan neutraali (köh ukraina köh) ja muutenkin hyvin toteutettu.

 

Entäs, mistä biiseistä en tykännyt? Ylempänä jo hieman kritisoinkin tuota Ukrainan biisiä enkä vieläkään ymmärrä, miten niin selkeästi poliittinen kappale päästettiin läpi seulasta. Kaiken kukkuraksi kappalettahan oli esitetty jo vuotta aiemmin. En pidä siitä, että politiikan annetaan näkyä niin vahvasti. Jäin myös pohtimaan, miksi venäjävastaisuuden annetaan näkyä Euroviisuissa?

 

Kyproksen biisi oli naurettava. Aloin vahingossa laulamaan mukana The Killersin Somebody Told Me -kappaletta, koska Kyproksen biisi kuulostaa jo liian paljon samalta minun mielestäni. En tykkää. Ja Italia oli kuivakka ja tylsä. En tykännyt sitten ollenkaan. Ja voi Azerbaijan - niin tylsä kappale. En tykännyt laisinkaan.

 

Toinen opiskeluvuosi pian pulkassa

Toisen opiskeluvuoden osalta homma alkaa olla pulkassa. Menin kuitenkin varaamaan itselleni vielä toukokuun lopulle tentin, jotta saan vielä vähän tekemistä ennen kesää. Nyt meinaan tylsistyä kuoliaaksi. Ja taidan myös kesällä tylsistyä, sillä en varmaan tule taaskaan saamaan kesätöitä mistään. Siksi olen säästellyt muutamaa kurssia kesää varten, jotta Kela saa myös vastinetta niille antamilleen opintotuille.

Oltiin 5.5 jälleen Muusan ja Promen kanssa mökkireissulla ja oli jälleen kyllä ihan mahtavaa. Kaikki murheet ja muut unohtuvat, kun hoilataan yhdessä keskiyöllä nuotion ympärillä Euroviisukappaleita ja katsellaan tähtiä. Alla on tästä ihanasta maisemasta myös teille kuva! Instagramista löytyy siis @emiliasantra

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 6. 05ta 2016 klo 4.03 PDT

Tämän postauksen tarkoituksena on kuitenkin availla fiiliksiä tästä toisesta opintovuodesta. Onhan tässä tekemistä ollut, sen myönnän. Muutaman kerran olen melkein repinyt hiuksia ja mennyt lattialle kiukuttelemaan, mutta kyllä tästä selvittiin. Kauhulla ajattelin syksyllä, että miten ikinä voin tulla selviämään suomen kielen perusopinnoista. Tässä sitä kuitenkin ollaan, niistä selvittiin. Viimeisen kurssin arvosanaa odotellaan vielä ja sitten voin mennä hakemaan perusopinnoista kokonaisuusmerkinnän. Sitä odotan jo aika innolla! Kyllä suomi on silti minulle aika hankalaa ja pakkopullaa, mutta kyllä se siinä sivussa menee. Onneksi on ollut Juulia mukana koko ajan, ja oonkin Juulialle hirveän kiitollinen, että hän on auttanut mua. En usko, että oisin oikeesti välttämättä päässyt kaikista tenteistä läpi ellen olisi voinut kysyä Juulialta tyhmiä kysymyksiä.

Kotimaisen kirjallisuudenkin kanssa on mennyt aika mukavasti. Olen löytänyt ne jutut, jotka kiinnostavat minua. Tuntuu, että ymmärtäisin myös paremmin kokonaisuuksia ja ylipäätään kirjallisuutta. Tämä on ollut ihan järjettömän ihanaa huomata, koska kirjallisuuden opiskelu ei ole oikeasti mitään lastenleikkiä. Ainakaan minun mielestäni! Ensi viikolla alkaa myös ilmoittautuminen kandiryhmiin - odotan ylipäätään koko kandivuotta innoissani!

Kandikokonaisuus hahmottuu kyllä jo selkeästi. Toki täytyy tehdä itse tutkielma, mutta olen saamassa ehdottomasti hyvän määrän opintopisteitä. Kansainvälisyysopintoja puuttuu vielä, mutta saan nekin suoritettua helposti ensi vuoden aikana. Kasvatustieteitä opiskelin vain yhden kurssin tänä lukuvuonna, mutta heti ensi lukuvuonna aion suorittaa loppuun rästissä olevat kurssit perusopinnoista. Onneksi ei ole enää kuin pari jäljellä! Näitä kasvatustieteitä olen opiskellut nimenomaan siis pedagogisia ajatellen, joiden aika saattaa hyvällä tuurilla olla minun kohdallani neljäntenä vuonna.

Tuntuu tosi ihmeelliseltä, että kohta on toinen vuosi jo ohi. Vastahan mä tulin yliopistoon... Nyt oon jo niin pitkällä. Siis siinä mielessä, että olen saanut sen suomenkin sivuaineekseni. Enää puuttuu sitten kasvatustieteisiin liittyviä kokonaisuuksia, mutta kaikki aikanaan.

Upea nainen - minun kauneus- ja tyyli-ihanteeni

Lupailin kerran postausta minun kauneusihanteistani ja tässä tulee nyt jonkinlainen vastaus tähän aiheeseen. Sanon kuitenkin heti alkuun, että tämä on nimenomaan minun kauneusihanteeni. Pidän toki myös kaikenlaisia naisia kauniina, eikä kauneus ole todellakaan kiinni pelkästään näistä asioista, joista minä kirjoitan ja joista minä pidän.

Monami Frost on ehdottomasti yksi minun kauneusihanteistani. Kai häntä nyt myös minun girlcrushiksikin voisi sanoa. Kuten moni varmasti tietää, ihailen suunnattomasti tummaa tukkaa ja lumikkimaista ihoa. Vaikkei itselläni ole tatuointeja enkä tiedä, otanko myöskään koskaan, pidän niistä aivan järjettömästi.

Meikkaus on yksi asia, josta todella pidän. En ole siinä välttämättä mikään mestari, mutta rakastan kuitenkin puunaamista ja pynttäytymistä. Mielestäni nainen näyttää useimmiten kauniimmalta meikin kanssa kuin meikittä. Tiedän, että tämä jakaa mielipiteitä, mutta tätä mieltä minä olen. Ymmärrän toki myös heitä, jotka eivät tahdo meikata. Enkä kiellä sitäkään, etteikö olisi olemassa tyrmääviä naisia, jotka eivät meikkaa. Minun kauneusihanteeseeni kuuluvat kuitenkin kunnon kissamaiset rajaukset, contour ja punatut huulet. Myös huolitellut kynnet ovat sellaisia asioita, joita todella ihailen. Mikäli en olisi opiskelija, kävisin varmasti laitatuttamassa itselleni upeita kynsiä.

Sitten keskittykäämme hiuksiin. Mustat ja tummanruskeat hiukset ovat heikkouteni, ne kuuluvat miltei poikkeuksetta kauneusihanteeseeni. Usein ihminen saattaa peilata omia ominaisuuksiaan kauneusihanteisiinsa ja itseni kohdalla se ainakin toteutuu - oma tukkani on luonnostaan hyvin tumma. Nimenomaan tasavärinen tukka on upea, raidoista en niin perusta. Tukan pituudella ei välttämättä ole mitään väliä, mutta pidän erityisesti pitkästä ja suorasta tukasta.

Kasvojen piirteet ovat sellaisia jokaisella kuin ovat. Niihin ei paljoa pysty vaikuttamaan. Pidän kuitenkin suurista silmistä ja korkeista poskipäistä. Hymyilevät silmät ovat tosi iso juttu minulle.

Entäpä vartalo sitten? Vartalolla ei minulla ole oikeasti väliä. Tämän sanon rehellisesti. Tärkeimpiä minulle ovat hiukset ja kasvot, vartalolle en ole asettanut mitään sen kummempia rajoituksia. On kuitenkin muutamia asioita, jotka ovat minusta viehättäviä asioita. Pidän erityisesti suuresta vyötärö-lantio-suhteesta, hyvästä ryhdistä ja ylipäätään siitä, että ihminen näyttää viihtyvän kropassaan. Tärkeintä on se, että henkilö näyttää itsevarmalta.

Tyylillisesti ihailen erityyppisiä naisia. Esimerkiksi Monami Frostin tyyli puree, vaikka tiedän, etteivät hänen vaatteensa imartelisi esimerkiksi omaa kroppaani. Ylipäätään rakastan myös hyvin pelkistettyä tyyliä: yksivärisiä paitoja, mustia farkkuja ja tennareita sekä maihareita. Toki myös upeat mekot ja korkokengät ovat mieleeni. Ensisijaisesti kiinnitän huomiota nimenomaan kenkiin: kaikkien ihmisten kohdalla nimittäin! Maiharit on superjees, aina. Nahkatakit ovat myös hienoja. Erityisesti minua ilahduttavat valkoinen, musta ja punainen - punainen on ainakin oma lempivärini ja luonnollisesti tyylilliseen ihanteeseeni kuuluvat raikkaan punaiset sävyt. Minimalistiset korutkin ovat kauniita. Lävistyksistä en niin kovasti välitä, mutta septum näyttää monilla kauniilta.

Toivottavasti tämä postaus kiinnosti!