Sateisena päivänä

Eipä tunnu juurikaan siltä, että kohta on vappu. Sade ja tuuli piiskaavat ikkunalasiin ja enemmän kauhistuttaa se, että kohta täytyy itsekin mennä tuonne ulos. Päivän suunnitelmissa ei ole mitään hirveän erikoista: menen käymään koululla salilla, sen jälkeen matkaan kirjastoon ja lopuksi kotiin ruokakaupan kautta. Aika perusarkea.

Tänään on kuitenkin luvassa myös jonkin verran kouluhommia. Tutustun eilisen tuutorikoulutuksen tuutorointisuunnitelmaan, kirjoitan esseetä (toivon mukaan mahdollisimman paljon) ja teen oppimispäiväkirjaa. Eilen oli kivaa jutella muiden kirjallisuustuutoreiden kanssa ja he vaikuttavat ihan supermahtavilta tyypeiltä. Heidän kanssaan on ilo työskennellä syksyllä! 

Koulun kanssa mennään jälleen loppusuoralla, ei ole paljoa enää tehtävää. Toki tämäkin määrä on ihan tarpeeksi, mutta voisi olla enemmänkin. Onneksi luennot ovat loppuneet ja saan keskittyä kirjallisiin tehtäviin enemmän. Hieman stressaa ehkä yksi essee, jonka aihe on hieman hankala, mutta pystyn siihen... toivottavasti.

Vappuna minulla on suunnitelmissa viettää aikaa ainejärjestöporukassa, siirtyä sitten lakitukseen ja myöhemmin illalla menen kaveriporukalla Emmin luo ja siirrymme sieltä jonnekin. Toivottavasti nyt vain olisi hyvä sää, että ulkona tarkenee olla! Odotan kyllä innolla, että saan kiskoa jälleen haalarit jalkaan. Tänä vuonna voin myös nauttia boolia, sillä nyt eivät ihotautilääkkeet ole rasittamassa kroppaa. Alla on teille kuva viime vapulta!

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 30. 04ta 2015 klo 10.58 PDT

Ja pyydän anteeksi, että jostain syystä blogini etusivulla kuvat heittelehtivät tekstin päälle. Yritän ratkaista ongelman iltapäivällä!

Suhteeni kirjoittamiseen

Minä rakastan kirjoittamista. Minä inhoan kirjoittamista. Tänään juttu luistaa, huomenna en saa riviäkään aikaiseksi. Moni tietää varmasti tämän tunteen. Olen viime aikoina pohdiskellut suhdettani kirjoittamiseen. Mikä merkitys kirjoittamisella on minulle?

Ennen tuotin paljon tekstiä usein. Kirjoitin helposti kerralla kymmeniä sivuja fanficcejäni, joiden kirjoittamista rakastan yhä. Nykyään tuntuu kuitenkin, että kynnys kirjoittaa kasvaa kasvamistaan. En saa aikaiseksi avata tekstikenttää, sillä käsin en vain osaa kirjoittaa. Kynä vie viimeisetkin motivaation rippeeni. Olen kuitenkin välillä saanut jonkin verran innostusta, että olen saanut raapustettua pari liuskaa, mutta siihen se jääkin. Mikä neuvoksi, ystävät?

Löysin jo kahdeksan vuotta sitten fanifiktion, joka on pysynyt tähän päivään saakka suosikkiasianani kirjoittaa. Nautin siitä enemmän kuin "tavallisesta proosasta". Se ehkä minua huolestuttaakin, sillä ei minusta voisi tulla koskaan kirjailijaa näillä tuotoksilla - fanifiktiota ei julkaista, koska tekijänoikeudet jne. Fanifiktio on kuitenkin se, joka pitää minut kiinni kirjoittamisessa. Nautin siitä, kun sanoja syntyy ja lauseita kehittyy. Liuskoja täyttyy ja kappaleita sikiää. Usein saatan kuitenkin kuvitella, että fanifiktio ei ole "kunnon kirjoittamista" - ajattelen sen olevan kaikkien muiden mielestä pelkkää humpuukia. Ehkä jonain päivänä pystyn muuttamaan ajatuksiani.

Runojen kirjoittaminen on mukavaa, mutta se ei ole kaikista hauskinta, mitä kirjoittamisesta irti saan. Kirjoitan vain tietynlaisia runoja, runoissa en uskalla mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska tuotokset ovat suoraan sanottuna vain juuri sitä itseään. Runot syntyvät muutamassa minuutissa ja sitten ne ovat valmiit - inhoan korjailla runojani, koska niiden merkitys ja minuus muuttuu liian herkästi.

Novelleja en osaa kirjoittaa. Uppoudun tarinaan liikaa, että voisin jättää tekstin vain muutaman hassuun liuskaan. Fanifiktionovelleja olen tehnyt, mutta nekin ovat jääneet raapaleiksi, joita en koskaan ole jatkanut.

Lauluja kirjoitin englanniksi paljonkin yläasteella. Oikeasti, ne olivat hyviä. Enää sanat eivät ole hallussa samalla tavalla. Täytyisi yrittää petrata ja harjoitella, jotta saisin saman innostuksen kuin ennenkin.

Motivaatio on hukassa, epätoivo iskee. Miten jatkaa kaunokirjallista kirjoittamista? Antakaa neuvoja ihanat.

Opintopäivitys: tuutorointi, opinnot, tentit

Hei kaikki! Ajattelin taas päivitellä hieman opinnoistani, koska nää postaukset on aina tosi suosittuja ja niitä luetaan eniten. Ehkä ihmisiä vaan kiinnostaa yliopisto-opiskelu?

Tosiaan alkuun kiva ilmoitus siitä, että musta tulee ensi syksynä opiskelijatuutori uusille fukseille. Odotan syksyä jo innolla, koska tykkään ns. ohjastaa ja opastaa, hyvää harjoitusta se on myös opettajan uraa varten. Tosiaan, kotimainen ja yleinen kirjallisuus yhdistyvät hakukohteena ja me tuutorit opastamme sekä kotimaisen että yleisen uusia fukseja. Siitä tulee aivan varmana tosi hauskaa ja onhan se muutenkin kiva, että juuri minä (ja Nora myös!) päästään auttamaan ja opastamaan uusia opiskelijoita. Olen miettinyt jo paljon juttuja, joista voi olla heille hyötyä.

Itselläni oli ainakin niin hyvät tuutorit, että haluan pystyä vähintään yhtä hyvään tuutorointiin kuin he.

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 6. 04ta 2016 klo 23.32 PDT

Mutta sitten itse opintojen pariin. Tällä hetkellä toinen vuosi on loppusuoralla ja tenttejä ja muita hommia on kyllä vaikka muille jakaa. Eilen tein muistiinpanoja erään toimittajan artikkeleista, nyt kirjoitin valmiiksi Nykykirjallisuus-kurssin esseeni. Ja ainiin, keskiviikkona minulla oli suomen lauseopin tentti. Hommaa siis todellakin on. Yritän vain saada kaikki tehtyä ajoissa. Ensi viikolla olisi myös erään luentopäiväkirjan palautus, joten eikun näppäimistö sauhuamaan.

Huhtikuu on aina todella kiireistä aikaa koulun kanssa. Silloin suurin osa kursseista loppuu ainakin minulla ja tietenkin kaikki tentit osuvat juuri tähän saumaan. No, onneksi opintopisteitä ainakin satelee, jos ei muuta.

Tällä hetkellä oon innoissani siitä, että pian koittaa syksy ja alkaa kandin kirjoittaminen. Suunnitelmia minulla jo on, mutta vedenpitäviä ei vielä. Mitä luultavimmin tiedän kuitenkin jo suurinpiirtein, mitä oma kandini voisi käsitellä. Aika kuitenkin näyttää!

Huhtikuun musatärppi

Blue Eyed Sonsin Crawl To The Shade saa tänään(!!!) musiikkivideonsa, joka julkaistaan sekä Facebookissa että YouTubessa. Kipin kapin katsomaan, kunhan se vain ladataan. Enkä tästä biisistä osaa sanoa muuta kuin, että Joel Hellströmillä on jumalainen ääni. Ihan uskomattoman hyvä kappale.

Blue Eyed Sons löytyy myös Facebookista nimellä Blue Eyed Sons sekä Instagramista @blueeyedsons - menkää seuraamaan!