Itsetunnosta ja ulkonäöstä

Moni onkin seuraillut postauksiani Isotretinoin Actaviksesta ja sen käytöstä. Viimeisen Isotretinoin pillerini söin joulukuun alussa, ja en voisi olla tyytyväisempi. Ihoni on kunnossa, itsetuntoni koheni kummasti. Nyt hämmästelen jatkuvasti peilistä ihoani ja en voisi olla iloisempi siihen, mitä aamuisin siinä kirkkaassa kylpyhuoneen valaistuksessa peilistä näen. En olekaan asiasta pahemmin postaillut, koska ongelmia minulla ei ihoni kanssa tällä hetkellä ole.

Ryhdyin kuitenkin pohtimaan ihon ja itsetunnon kytköksen siivittämänä, mistä minun itsetuntoni muodostuu. Päädyin siihen, että iho ei olekaan loppujen lopuksi niin suuri osa omaa varmuutta itsestäni kuin luulin. Toki ihon parantuminen on kohottanut itsetuntoani, mutta mielestäni itsetuntooni vaikuttavat niin monet osatekijät ihon rinnalla. Kuten meikki.

Olen monia vuosia pitänyt meikkaamisesta ja varsinkin viimeisen vuoden ajan olen sisällyttänyt meikkiini silmienrajaukset. Nykyään en näe itseäni kauniina ilman normaalia silmämeikkiäni; mistä mahtaa johtua? Minun itsetuntoni kohoaa varsin paljon jo pelkän meikin avulla. Toki voin olla ihan luontevasti ilman meikkiäkin, mutta en näe itseäni kauniina ilman. Joskus kuitenkin lomalla, kun olen ollut monia päiviä ilman meikkiä ja olen nukkunut ja levännyt, saatan näyttää omasta mielestäni kauniilta. Täytyy olla kuitenkin useita päiviä meikkivapaata, jotta iho näyttää kauniilta ja tasaiselta! En sanoisi itseäni kuitenkaan meikin orjaksikaan, koska voin hyvin olla ilmankin. Minulle on kuitenkin tärkeää tuntea oloni kauniiksi. Jos meikki saa minut tuntemaan oloni varmemmaksi, miksen käyttäisi sitä.

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 12. 12ta 2015 klo 1.37 PST

Olen valitettavasti sortunut vertailemaan itseäni ulkonäöllisesti muihin. Tiedättehän Instagramit ja Ask.fm-sovellukset? Nämä molemmat somet pursuavat toinen toistaan upeampia ihmisiä - kun taas on allekirjoittanut, joka näyttää omasta mielestään selfieissä perunalta. Joko en vain ole vielä ymmärtänyt, miten häikäisevän upea selfie otetaan tai sitten vain en ole yhtä kaunis kuin he, joiden kuvia katselen ihastellen. 

Tunnen kateellisen pistoksen rinnassani, kun näen kauniita tyttöjä meikki-yhteistyökuvissa. Minua harmittaa, etten itse ole "tarpeeksi kaunis" yhteistyöhön meikkifirmojen kanssa. Ei se nyt mikään minun unelmani ole, eikä edes tavoite, mutta jostain syystä tunnen alemmuudentunnetta näitä tyttöjä kohtaan. Itsetuntoni ei kuitenkaan murene, vaikken olisikaan yhtä kaunis median mittapuulla saatikka että minulla olisi tuhansia seuraajia, mutta silti itsetuntoani vihloo.

Toki on paljon päiviä, jolloin olo on kaunis, mutta hyvin usein tunnen oloni jotenkin säälittävän harmaaksi Instagram-kaunokaisten (sekä oman lähipiirini kaunokaisten) piirissä. Minulla on selvä visio, miltä tahtoisin näyttää, mutta en tiedä, pystynkö sitä koskaan toteuttamaan. Yllä on selfie minusta. En tiedä, pidänkö kuvasta tai itsestäni siinä, mutta ilmeisesti pidän itsestäni kuitenkin sen verran, että olen tämän Instagramissa julkaissut. Myöhemmin poistelen selfietä, joista en enää pidäkään. Tässä kuvassa, vaikkakin filtterin kera, näytän vähän enemmän siltä, miltä tahdonkin näyttää. Ehkä kauneusihannettani käsittelevä postaus olisi paikallaan?

Kliseinen "New Year, new me" -postaus

Kuva täältä.

Kuva liittyy itse asiassa kahteen asiaan. Toinen asia on se, että ehkä minä aloitan oman kirjani kirjoittamisen. Olen jo niin kauan haaveillut omasta romaanista, omasta kirjasta. Ehkä minä aloitan kirjoittamiseni tammikuussa, ehkä myöhemmin. Kuka tietää, mutta sellainen ajatus minulla on, että ehkä vuosi 2016 on kirjoittamisvuoteni.

Toinen ajatukseni on, että minulla on 365 päivää (oikeastihan minulla on selkeästi enemmän) tehdä itsestäni sellainen kuin tahdon. Tahdon kerrankin saada niin paljon motivaatiota, että saan tehtyä itsestäni parhaan mahdollisen Emilian. Niin ulkonäöllisesti kuin henkisestikin. Olen pohtinut tätä asiaa tässä jouluna ja hieman sitä ennenkin ja olen tullut siihen tulokseen, että miksei 2016 voisi olla juuri se vuosi. Myönnän, etteivät edelliset vuodet ole olleet mitään erityisen tuloksellisia varsinkaan ulkonäön suhteen, mutta toivon, että saan ensi vuonna boostia kaikkeen, jotta voisin olla mahdollisimman viehättävä omaan silmääni.

Enkä nyt tarkoita tällä, että tämä ulkonäkö liittyisi vain vartalooni. Mielestäni on tärkeää myös meikata ja laittautua sillä tavalla kuin tahtoo. Minä olen siinä jo hyvällä mallilla, mutta vaatteiden ja muiden kanssa hieman junnaa. Tiedän, ettei kukaan kehota minua laihduttamaan, mutta fakta on se, että tässä vaiheessa ylipainolle on tehtävä jotakin. En ulkonäöllisesti ole vielä mikään erityisen hirvittävä, mutta entä jos jonain päivänä en enää mahdukaan normaalien kauppojen vaatteisiin. Tahdon tehdä muutoksen nyt, edes jonkinlaisen, jotten paisu ihan äärettömiin mittasuhteisiin.

Minun suunnitelmissani on siis se, että tahdon viihtyä omana itsenäni. Olla sellainen Emilia, jona viihdyn. Viihdyn kyllä nytkin, mutta aina sitä voi viihtyä paremminkin. Ehkä tämä on sellainen julkinen lausuma, etten pääse repsahtelemaan hirveän usein.

Hyvää vuotta 2016!