Hiukset = murheenkryyni

 Tuntuu, että jokaisessa postauksessa valitan, kitisen ja puhisen jostakin asiasta... Siis sama mantra jatkukoon! Ongelmana on tällä kertaa mun hiukset. Joko ne on länässä, liian lyhyet, liian pitkät (uskokaa tai älkää!), liian liukkaat ja väärän väriset. Siinäpä vasta ongelmia kerrakseen! :D

 Ensimmäinen ongelma on tällä hetkellä varmaankin se, etten koskaan saa tehtyä sellaista "kampausta" kuin haluaisin. Hiukset on aina länässä ja ongelmaan ei olla keksitty ratkaisua. Kampaaja kerran tupeerasi mun hiuskuontalon, se pysy muodossaan kaks minuuttia ja sitten kampaaja totesi, että mun hiukset on mahdottomat. Ja liukkaat. Oon kateellinen niille, joilla on karhea hiuslaatu. Liukkaat hiukset on pepusta. 

 Toinen ongelma on se iänikuinen pituus. Haikailen nyt polkkatukan perään, koska hiusten kasvattaminen on tylsää ja mitä enemmän nää karvat mun päässä kasvaa sen enemmän ne painaa. Kerrostaminen ei auta sileän hiuslaadun ja pyörylän vuoksi. Tykkäsin tosi paljon siitä polkkatukasta, koska se oli helppo ja persoonallinen, mutta... Aina on se mutta. Lakkiaiset kuitenkin häämöttää edessä - haluanko kunnon kampauksen vai tyydynkö ihan normaaliin frisyyriin? Senkun tietäisi... Äitiltä tuli kyllä komento, etten saa koskea näihin hiuksiin ennen lakkiaisia. Mutku määä haluun! 

 Otsatukkakin oli pure love. Tiedän, että joskus palaa vielä siihen, koska tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Wanhojen jälkeen vaan kasvatin sen pois kampaajan ehdotuksesta (tyhmä minä... alkaa kaduttaa kun katson tätä ensimmäistä kuvaa). 

  Väri on kanssa yks ongelma... Rakastan yhä sitä perusmustaa, mutta tarttisin kalpeen ihoni takia ehkä tummanruskean sävyn. Mut se on jotenki kauheen tylsä! Sen takia mulla on tällä hetkellä punasta päässä, koska se oli hauska idea! (se on yhä hauska!) Ja väri ei tietenkään tarttunut koko päähän, joten nyt mulla on punertavaa väriä siellä täällä. Haha, täytyy nyt sellaista kokeilla välillä. :)

 Oon laiska hoitamaan mun hiuksia. Oon lakansuurkuluttaja, tykkään erilaisista tököteistä ja pinneillä laitan kuontalon ojennukseen. Mutta, en osaa/jaksa hoitaa mun hiuksia. Hoitoaineita käytän tosi harvoin (vaikka tiedän, että pitäisi useammin), koska ne tekee mun hiuksista vielä normaalia liukkaammat. Hyi.

  Oon kateellinen karheille hiuksille, luonnonkiharille hiuksille... Mulla kiharat ei pysy puolta tuntia kauempaa. :( Oon siitä tosi kateellinen. No, kaippa pitää olla onnellinen siitä, että minulla ylipäätään on hiukset. Mutta välillä pistää kyllä vihaksi, kun näitä ei saa mihinkään suuntaan kunnolla. Typerät hiukset.

 Esimerkkinä ihanaiset hiukseni: joudun käyttämään vain tuota tiettyä head&shoulders - shampoota, koska se on ainoa shampoo, joka ei tee hiuksistani sileitä vaan pörröisemmät. Sellaiset haluan. En liukasta lettiä.

Tää taitaa kuulua kategoriaan valivali.

Aamuni kuvina

   Mulla on aamusin aika selvät sävelet mitä teen. Rutiinit helpottaa älyttömästi, kun on väsynyt tai vaikka heräisi hieman liian myöhään. Jotenka, nykyään oon huomannut, että kun teen asiat selvässä järjestyksessä, jää mulle paljon aikaa ennen bussipysäkille menemistä. 

 Heti ensimmäisenä aamulla raahaudun vessaan naamapesulle. Putsaan naaman huolella viileällä vedellä (koska muuten oon yhä aamupalapöydässä kuin nukkuneenrukous). 

  Ihonhoidon jälkeen raahustan keittiöön, jonne rahtaan mukanani meikkini. Tykkään meikata keittiössä, koska siellä on paras valaistus! Yleensä teen vielä ennen meikkaamista aamupalani valmiiksi, jotta säästän aikaa. Meikkaamisessakin mulla on selkeät rutiinit: saatan olla valmis kymmenessä minuutissa. Joskus on kuitenkin kiva tehdä jotain erilailla ja panostaa meikkiin. :)

  Meikkaamisen jälkeen koittaa aamun paras hetki: AAMUPALA. Mun päivä ei lähde käyntiin mikäli en syö. Tällä hetkellä oon aamuisin vedellyt nassuuni puuroa, leipää ja kananmunia. Ja tietenkin kahvia.

 Usein mulla saattaa jäädä jopa 20 minuuttia luppoaikaa, mikä kuluu helposti hiustenlaittamisen, vaatettamisen ja kännykän näpläilyn merkeissä. Mulla menee kans uskomattoman paljon aikaa laittaa kengät jalkaan - se tuntuu jotenkin niin kauhean työläältä aamuisin. :D

  Joskus saattaa aamu mennä myös päinvastoin. Jos mulla on heti aamusta ajo, en välttämättä jännitykseltä pysty/ehdi syömään aamupalaa, syön sen vasta ajon jälkeen. Hiukset jää laittamatta, meikki jää vähäiseksi ja kännykän näpläilyyn ei todellakaan ole aikaa. Silloin ollaan aika naturelleja, viimeksi tosin jaksoin panostaa jopa korvakoruilla!

  Yleisesti mun aamut kuitenkin menee aina samalla kaavalla: naamapesu, meikki, aamupala, vaatetus ja hiukset. Se on turvallinen käytäntö ja mun pasmat menee ainakin ihan sekasin, jos mun tarttis yhtäkkiä syödä ennen meikkaamista. :D

 Onko teillä jotain aamurituaaleja?

Mitä kaikkea piilee kuvan takana?

  Mun kännykän galleriaan päätyy ihan älyttömästi kuvia. Suurin osa niistä on sellaisia alaprofiilista otettuja kaksoisleukakuvia, joita olen ottanu huvittaakseni itteeni tai sitten ne on otettu jollain hauskalla kuvaohjelmalla, jolla saa itsensä näyttämään tyhmältä. Halvat huvit on! 

  Tän postauksen tarkotuksena on siis kertoa, että vaikka olisi mahdollisuus ottaa ties kuinka hienoja kuvia kännykällä, sinne päätyy yleensä vaan niin paljon shaibaa. 99% omia naamakuvia, 0,5% kuvia kavereista ja loput 0,5% kaikkea sekalaista.

1. Naamakuvien syvin olemus

  Itsestään julkaistaan vaan ne hyvät kuvat - loput kamalat jää sinne tiedostoihin. Mullakin on aina yks hyvä kuva, jos kymmentä kuvaa vertaillaan. Yksi on sellainen, jossa ei ole kaksoisleukaa, tyhmää ilmettä tai vastaavaa. Thank god mulla ei oo Instagramia (koska tähän kökköön Lumiaan ei saa!!!), koska mustahan tulis semmonen "otan kuvia, jotta voin laittaa ne instaan" - henkinen tyyppi. Tällä hetkellä pelleilen ton etukameran kanssa vaan, koska se on hauskaa ja huvittaa mua suuresti. Ja sitä paitsi, on kiva yllättää kaveri jollain mukavalla (järkyttävän rumalla) kuvaviestillä!

  Eli siis tosiaan, älkää huoliko, ette ole yksin, minä olen yksi niistä, joiden kuvagalleriassa on ihan järkyttävä määrä huonoja otoksia, huonoja hiuspäiviä ja meikittömiä nassuja. :D Ja kuten huomaatte, en laita blogiin niistä yhtäkään. Miksikö? Koska niissä minä olen aidoimmillani enkä halua näyttää sitä. Mutta myönnän, niitä kamalia kuvia on - ja paljon! :D

2. Ruokakuvat - Fuck the fitness, feel the fatness.

  

 Tässä alla näette erittäin maukkaan tomaatti-halloumjuusto - salaatin. Huomaattehan vielä aterimien asennon ja täysin koskemattoman salaatin? Yeep, perusbloggaaja. Ruoasta otetaan kuva aina ennen syömistä - se on sääntö.

  Tämän salaattikuvan perusteella jokainen siellä luulee minun olevan terveellinen, vahtivan linjojani ja yksinkertaisesti elävän terveellisesti. Kukaan ei tiedä, että tämän kuvan jälkeen marssin iloisesti kauppaan ostamaan leivoksen ja ahmimaan sen parempiin suihin hyvillä mielin. Vaikka bloggaajien ruokapöytä näyttää terveelliseltä ja täydelliseltä - kuinka monen oikeasti on? En väitä, etteikö moni söisi terveellisesti, mutta miksi blogiin julkaistaan aina vain salaatit eikä niitä megamättöjä lauantai-illalta? :D Siksi, koska kukaan ei halua vaikuttaa epäterveelliseltä. Blogimaailmassa herkuttelu tuntuu olevan tabu. No, minäpä kerron, että herkuttelen. Enkä syö tuollaisia salaatteja joka päivä.

3. Maisemakuvat

"Näppäsin tämmösen näpsäkän kuvan lenkillä ollessani. Eikös olekin ihana aamuaurinko ja ihana sää lenkkeilyyn? Nyt on niin hyvä fiilis :))))". Okei, naurahdin jo itekin hieman tota. Tosi asiassa voisin lisätä tämän blogiin ja väittää viettäneeni mukavan aamupäivän lenkkeleissäni, mutta tietäisin itse, että kuva on oikeasti napattu bussipysäkiltä, jossa kylmissäni odotin bussia saapuvaksi. Todella aktiivista ja urheilullista siis! 

  Pointtini oli siis kertoa, että bloggaajat käyttävät paljon aikaa luodakseen kulissia. Omasta asunnosta julkaistaan vain täydellisiä kuvia, ruoka-annoksista vaan onnistuneimpia ja naamakuvista ne, joita varten on puunattu itseään. Ei se ole väärin, kuka nyt haluaisi näyttää, että ohhoh, huoneeni on sekasotku, naamani näyttää oudolta heti aamulla ja ohops, kerrosateriani vähän levisi. Asukuvia otettiin kaikenkaikkiaan 100, mutta vain kaksi pääsi muokattavaksi. Ei kukaan ole täydellinen, mutta joskus kuvat saavat täydellisyydenilluusion aikaan. Myönnän, että kyllä minäkin muokkaan ja mietin tarkkaan julkaista vai eikö julkaista. Sitä se on. :)

Tästä ei saa vetästä hernettä nenään.