Mä oon aina ollu sellainen haaveilija. Oon pienestä pitäen tykännyt suunnitella ja haaveilla, joten pikku päässäni on suunniteltu valmiiksi niin hääni kuin unelma-asuntonikin. Haaveilussa on se kivaa, että mielessään voi keksiä hurjiakin suunnitelmia kuitenkaan niitä toteuttamatta. Voinhan minä haaveilla merenrantahuvilasta ja omasta purjeveneestä, mutta tietää samalla, että haaveeseeni vaaditaan paljon rahaa ja työtä!? Eikös niin?
En ole sellainen ihminen, joka elää päivä kerrallaan. En vain osaa. Mielestäni on todella kummallista, jos jollekulle tuottaa vaikeuksia suunnitella elämäänsä kuukauden tai jopa vain viikon päähän. "Joo, emmätiiä, mitä teen ens viikolla. En tykkää suunnitella niin pitkälle!" Joku saattaa naurahtaa ja ihmetellä, kun sanon suunnitelleeni elämäni oikeastaan jo kymmenen vuotta eteenpäin. En ole kuitenkaan koskaa väittänyt, että se toteutuisi. Pidän vain haaveilemisesta ja siitä, että tiedän, mitä haluan ja tavoittelen.
Niinä yön tunteina, jolloin ei saa unta, unelmat saa oikeen kunnolla tuulta purjeiden alle. On mahdollista sukeltaa mielen maailmaan ja oikeesti vain unelmoida. Koirapelkoisen unelmissa koira on ihanteellinen ja idyllinen lemmikki eikä pelottava eläin, pikku kerrostaloasunto taas suloiselta kodilta suurempaan asuintilaan tottuneena ja niin edelleen. Unelmista saa sitä voimaa ja inspiraatiota - jos en unelmoisi haaveammatistani, olisiko se todellakaan haaveammattini?
Unelmoin joskus jopa aika pinnallisista asioista. Katselen sisustuslehtiä ja sisustusblogeja samalla haaveillen omasta kodista, jota sisustaa. Koriste-esineitä, tapetteja ja tekstiilejä. Keittiön kaapistoja ja kaakeleita. Vilttejä sängyn päiväpeitteen päälle, muumimukeja kahvipöydälle. Oikeesti, haaveileminen ja unelmoiminen on niin ihanaa! Eikä siinä mun mielestä ole mitään pahaa. Tiedän, että monet suunnitelmani ovat todellakin haaveita eivätkä luultavasti koskaan toteudu, mutta miksen saisi unelmoida. Saahan sitä unelmoida siitä talosta, joka on kuin suoraan sisustuslehden sivuilta tai juuri siitä unelmakeittiöstä, jonka tekemiseen tarvitaan vähintään lottovoitto!
Haaveilen myös kotikirjastosta, jossa olisi niin paljon kirjoja, että olisi varaa valita iltalukemista. Unelmissa on myös ehtymätön asustevarasto: huiveja, laukkuja ja koruja!
Unelmat saa mut oikeesti jaksamaan ja tekemään töitä. Jos mun unelma on päästä yliopistoon, täytyy mun tehdä töitä sen eteen. Jos mulla ei olis unelmia, en luultavasti pänttäisi koulussa enkä ehkä kirjottaisi tätä blogia. Miksi edes vaivautuisin tekemään mitään, jos minulla ei olisi unelmia? Jotkut unelmat on ehkä epärealistisia, mutta mitä se haittaa. Nehän on unelmia. :)
